Ja minähän olen saari, navigoin kaukana mantereesta.
Ryömin merellä ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Biodiversiteettini on huikea, olen värikäs ja vaarallinen.
Kotoperäisempi kuin kukaan, olen kylmää ja kuumaa kiveä.
Juoskaa seittiini, asettukaa kiviainekseen kodiksi.
Pehmeät niittyni ovat kuolemanleirejä läheltä.
Kehitän ainutlaatuista ekosysteemiä. Pääskyseni
juovat verta ja liskoni osaavat uida.
Voitte kiertää maailman kahdesti, ette löydä
toista yhtä tuoretta luontoäidin parittajaa.
Yhdeksäntoista saarta. Yhdeksäntoista keskisormea
pystyssä kohti länttä kuin Pääsiäissaarella patsaita.
Olen epäpyhä uhrilehto, itseni illuusio.
Oma asemiasi uhkaava alakulttuurini.
Suoraan Tyynenmeren pahimmasta getosta.
Valtavirta pysähtyy koralliriuttaani.
Olen Darwinin tulivuori, synnytän itseni tyhjästä.
Minä valitsen kuka jää, kuka lähtee.
Revi siitä, Madagascar, Afrikan helmoissa pyöriessäsi.
Olen Galapagos. Gala-fucking-pagos.
Tutki tätä. Esihistoriallinen iguaani paistaa päälakeaan
rannalla, puoliavoin silmä keskellä otsaa.
Et voi voittaa evoluutiota oveluudessa.
Sillä minähän olen saari, maailma itseensä kääriytyneenä.
Yhdeksäntoista saarta. Yhdeksäntoista tiukkaa
tahtilajia kehityksen päättymättömässä karaokessa.
Syöksen hillitöntä mustaa tuhkaa, subtrooppista lajia
arktisen sekaan. Pingviinini sulattavat rasvaa laavatunnelissa.
Nouskaa valtakuntaani, saatte hengittää savuverhoa.
Huudan kohinassa: kohtaan teistä kenet tahansa.
Yhdeksäntoista saarta. Yhdeksäntoista nyrkkiä, jotka
iskevät ihmiset apinoiksi planeetan vastakkaisella puolella.
Jos uskallatte alkaa, parasta tuoda sotilastukikohta.
Pommittakaa atolli kivikaudelle, vastaan tulivuorenpurkauksella.
Olette miljoona vuotta liian vihreitä haastamaan minua.
Teen teistä uhanalaisia yhdellä siirrolla.
Kilpikonnani syövät kaltaisianne turisteja aamiaiseksi.
Suojelkaa itseänne sukupuutolta.
