1.9.18

Seison lopputekstien takana (ohjaajan näkemys)

Olet siellä missä tapahtuu
liikut harmaalla alueella
käytät kuluvan ajan hyödyksi
mukautuessasi suorittamaan
suunniteltua tekoa

Puoli vuotta ja kaikki tämä on
koko juttu on nauhalla
pilalle menneinä otoksina
syksyn viileässä lasissa
yksikään jakso ei ole uusinta

Rajojen liukuessa otat askeleen
kiipeät rivissä seisoviin puihin
alueiden kaventuessa
nautit melkein joka hetkestä
poistettuna kohtauksena

Kiertelet metsässä sadesäällä
käsittelet muovia märin käsin
nuolet valtavirran saapasta
kunnes konflikti laimenee rutiiniksi
etkä ymmärrä kysyä miksi

Ja sitten juokset, juokset kunnes kävelet
otat käteesi oksan ja juokset metsään
juokset puuhun etkä pelkää
kaivaudut kiihkoissasi syvään jäkälään
hakkaat itseäsi oksalla selkään

Juokset ajatellen arvoitusta
odottaen musiikin päättymistä
epätoivoisena haet vapaata tuolia
vaikka tiedät kaikkien häviävän lopussa
lukuun ottamatta yhtä

Miksi kärsimättömänä katsot kärrynpyörää
haluat mennä etkä miettiä hintaa
miekkaa kiireesti takoen
kiireesti miekkaa teroittaen
juokset violettina, kun kukaan ei pelaa

Jos sinulla vain olisi voima
sinulla olisi motivaatio
ja tiettyjen erityisehtojen rajoissa
saavutettaisiin tarkoin määriteltyjen
kriteerien rakennejoukko

Niin pitkään kuin sinusta
ei puhuta pelkästään mukavia
tiedät olevasi elossa
niin kauan kuin tuotat sisältöä
mustasta koneesta nousee lämpöä

Näkemykseni kaaresta on tämä
vartijat katolle, kadulle saattue
lapsen paikalle räsynukke
hyödyttömästi kuin rukous
ole hyvä



VLADIMIR: Well? Shall we go?
ESTRAGON: Yes, let's go.
[They do not move.]