Kuin vankikarkuria häntä täytyy etsiä
hän tekee öisin vaarallisia kävelyretkiä
hän liikkuu määrittelemättömällä rohkeudella
puhuu uskomattomalla oikeudella
vailla hitaita kohtia, tyytymättömyyttä
hän etsii kunnianhimoisia kulkureittejä.
Hän vetäytyy tummiin tiloihinsa
sukeltaa laiturilta sumuiseen veteen
hän pyörii kaupungilla ja kurvailee
hiipii haamuna takaisin huoneeseen
tuumii, että on tullut jo kovin pimeää
täytyy kai alkaa kummittelemaan.
Hänen kanssaan kaikki on toisin
kuudes tulee ensin, rakkaus on vihaisin
loukkaus lämpöisin, hän leikkaa minua kuin pistin
mustaa norsunluuta sykkii hänen hampaissaan
kun palvelusväki pelaa puutarhassa
hänen ilonsa on kadota ulos ikkunasta.
Hän pakenee elämän parasta aikaa
vieraiden käydessä sisään sateesta
hän makaa ullakolla matka-arkussa
hän on yksin, aseeton ja jalkaisin
kun heillä on maastoautot ja kiväärit
tästä taitaa tulla rankka päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti