Meidän kaltaisillemme ei ole kevättä
vain tuuli, joka tuoksuu raikkaalta ennen myrskyä
valtaistuin voi muuttua vankilaksi
pohjoinen voi lähteä miehen sydämestä
silti kevään tuuli puhaltaa.
Meidän kaltaisillemme ei ole lepoa ei unta
vain aallot, jotka kasaavat romua rantaan
haavoittuneen eläimen lailla
istun vesiputouksen alla ja nauran
yksin olen olemassa kylmässä yössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti