Ganges (improbiisi)

Vainajat eivät osaa itkeä
Gangesissa, Gangesissa
Koko suku katsoo rannalla
Gangesissa, Gangesissa
Omaiset tahtovat tanssia
Gangesissa, Gangesissa

Gangesissa on kaikkea kivaa
siellä on kaikki lampaatkin
ja kaikilla on tuttuja.

Lampaat eivät osaa itkeä
Gangesissa, Gangesissa
Siellä on paljon lampaita
Gangesissa, Gangesissa
Siellä voi käydä uimassa
Gangesissa, Gangesissa

Gangesissa on kaikkea kivaa
siellä on kaikki lampaatkin
ja kaikilla on juttuja.

Kukka tuli taivaasta
teki vedestä puhdasta
vedestä tuli perhosia
perhoset olivat iloisia
kaikki olivat vainajia
Gangesissa, Gangesissa.

Juosta kaiken ylitse

Menin ja ammuin itselleni aterian
minun ei tarvinnut ajatella sitä
otin pussista yhden
ja heitin loput roskiin
olin liian laiska maksamaan
vaihdoin ajoneuvoa, kun ajo loppui
itkin tulta ja hengitin nestettä
itkin vailla surua
eikö tämä ole totta
unohda mitä juuri sanoin
minussa ei ole mitään erikoista
paitsi lähtö.

Haluaisin joskus hypätä niin
juosta kaiken ylitse
mutta romutan suunnitelmani
etenen kun irrotan otteeni
tämä tunne on vain työkalu
tylppä esine, jota käytän aseena
olen varjojen instrumentti
yksi vastaan kaikki muut
eikö tämä ole totta
unohda mitä juuri sanoin
minussa ei ole mitään erikoista
seison siinä kaikki toivo kuolleena
enkä väisty.

Se poika ei hiihdä

Rehtori pyysi viittaamaan enemmän
lakkasin kokonaan viittaamasta
opettaja soitti kotiin ja sanoi
että se poika ei hiihdä.

Luokkaretkellä piti mennä uimaan
istuin kahvilassa ja join mehua
täti kysyi mikä minusta tulee isona
sanoin että robotti.

Työnsin pään kaiteiden väliin
eikä se lähtenyt enää irti
ajattelin, että olen siinä ikuisesti
niin pitkään, että lautanen on tyhjä.

Tänä yönä tappelen jonkin puolesta
olen hankala poika
niin pitkään, että perunat ovat kylmiä
kastike kuivaa ja maito lämmintä.

Surraaja

Älä luota isäsi haamuun
juokse kohtaloasi karkuun
älä vie tehtävää loppuun
niin moni luottaa sinuun.

Palkkisi vilkkuu punaista
ja lippusi on viety
tukikohdasta
sinä kaipaat maailmaa
maailma ei kaipaa sinua
astelet läpi metsän katkaisematta
ainuttakaan risua.

Rikkauksistasi huolimatta
sinulle näytetään tyhjää huonetta
sotilaat kutsutaan järvelle
opettamaan sinulle tapoja.

Palkkisi vilkkuu punaista
ja lippusi on viety
tukikohdasta
sinä kaipaat maailmaa
maailma ei kaipaa sinua
astelet läpi metsän katkaisematta
ainuttakaan risua.

Älä pelasta maailmaa
ei sekään auttanut sinua koskaan
keuhkosi ovat mustat
kuljet sademetsän läpi suojapuvussa.

Talviaukiolla, uhrialttarilla

(Lähteen uhri, pitkä proosarunolaulumpi versio.)

Olin tullut talvimetsään.
Aamulla heräsin moottorikelkkojen lauluun.
Pakkasen puremat puut näyttivät tehdyiltä.
Leiriydyin kukkulalle aukion laitaan
lumipaakkuisten mäntyjen juureen.

Ajajat eivät näyttäneet ihmisiltä.
Heillä oli sotamaalaukset ja keihäät.
Vedin miekan esiin, ensimmäinen tuli kohti.
Väistin keihään ja viilsin ajajaa selkään.
Kelkka luisui, törmäsi mäntyyn.

Neljä muuta kelkkaa piiritti minut.
Moottorit pauhasivat ja kristallinen lumi nousi ilmaan.
Sain iskun päähän ja näin vain mustaa.
Heräsin talviaukiolla, uhrialttarilla.
Olin lumen peittämällä laattakivetyksellä.

Muinaisina aikoina roomalaistyylinen tori
oli nyt pahan heimon leiri.
Alttari oli leirin ulkopuolella
sinne oli jätetty syvennys lumeen.
Näin alttarin, sen vierellä pyörivän spiraalin.

Paha lähde halusi ihmisuhreja, minä olin uhri.
Heimo toimitti lähteelle uhreja, kuten minut.
Kerran päivässä lähteelle annettiin uhri
siihen se oli tyytyväinen.
Ylipappi hieroi vatsaani, rimpuilin kahleissani.

Ne olivat vieneet suojapukuni ja syöneet eväät.
Myöhemmin näin päällikön pitävän pukuani.
Illalla kuului varoitustorven törähdys.
Hyvä heimo hyökkäsi, kuulin moottorikelkat.
Puissa istuvien vartijoiden viesti kaikui, pian ne olivat leirissä.

Miekat kalisivat, nuolet lensivät jalkajousista.
Hyvän heimon kelkat oli maalattu vihreiksi,
paha heimo käytti punaisia.
Kahleeni avattiin salaa, hyvä heimo pelasti minut.
Tulimme hakemaan sinut, olet meidän uhrimme.

Minut lyötiin jälleen tajuttomaksi, heitettiin lumipallolla.
Hyvä ja paha kävivät taistelua talvimetsän herruudesta.
Heräsin hyvän heimon kylässä, he asuivat igluissa.
Tervetuloa, muukalainen, tervetuloa
vastasin päällikölle kaikuna.

Olemme pahoillamme, mutta lähde vaatii uhreja.
Yksi päivässä, muuten se tulee yli
emme halua uhrata omia, uhraamme sinut.
Päällikkö otti lähteen esiin seinässä olevasta luukusta.
Hyvän heimon lähde oli vihreä sauva.

Koske sauvaan, laita kätesi sen päälle.
Se ottaa henkesi ja on tyytyväinen eikä enää kasva.
Ota itse, raivostuin ja yllätin kaikki.
Pakotin päällikön käden sauvalle.
Päällikkö kiljui ja katosi, vihreä sauva pieneni.

Ne aikoivat lynkata minut, olin siihen valmis.
Kasvoni upotettiin lumeen, mutta paha heimo saapui.
Ikuinen taistelu jatkui, siitä oli tehtävä loppu.
Otin kelkan ja etsin varastosta miekan.
Nappasin vihreän sauvan kainaloon ja ajoin pois.

Paha lähde oli avautunut ja odotti uhria.
Pudotin vihreän sauvan lähteeseen ja peräännyin.
Loppu ikuiselle taistelulle, ajattelin.
Lähteet yhdistyivät, muuttuivat, kasvoivat ja sitten
kirkas välähdys ja spiraali kohosi taivaalle.

Siitä erosi säikeitä, levisi koko metsään.
Heimot lopettivat taistelunsa ja sammuttivat kelkat.
Talvi katosi ja ruoho kasvoi, linnut lauloivat hiljaa
aurinko tuli esiin lumiharson takaa.
Lähde katosi ja tilalle ilmestyi nainen.

Nainen nosti maasta kasan vihreitä lehtiä
teki niistä seppeleen ja painoi sen päähän.
Hänestä valui verta, nyt sota jatkui.
Talvisota, kesäsota, ikuinen sota.
Sinusta tulee sauva, minusta spiraali.

Tule kanssani jos haluat elää (hempeä laulu)

Mikä silmiäsi vaivaa
miksi itket, en ymmärrä
olen tappokone tulevaisuudesta
olen pahoillani, tehtäväni on... suojella.

Olen hyvä, ajoin testin
olen kunnossa ajoin testin
olen pahoillani siitä mitä tein
olen pahoillani, se en ollut minä
sinun täytyy ymmärtää
se en ollut minä.

Tämän ihon sisällä on metallia
palasin ajassa taaksepäin
tule kanssani jos haluat elää
lupaan etten tullut tappamaan... sinua.

Olen hyvä, ajoin testin
olen kunnossa, ajoin testin
olen pahoillani siitä mitä tein
olen pahoillani, se en ollut minä
sinun täytyy ymmärtää
se en ollut minä.

Tehtäväni on suojella sinua
sinä annoit minulle tämän tehtävän
olen tappokone tulevaisuudesta
olen pahoillani, tehtäväni on... suojella.

Kuuntele minua, en halua mennä
pyydän sinua, olen nyt hyvä
olen kunnossa, ajoin testin
minä rakastan sinua, John
ja sinä rakastat minua
ja minä rakastan sinua.

Ei kohtaloa muuta kuin se minkä teemme
kone ei pysähdy, ei koskaan mene pois
ei koskaan satuta, löytää aina aikaa
on aina lähellä ja valmis jatkamaan.

Tehtäväni on suojella
sinä annoit minulle tämän tehtävän
olen tappokone tulevaisuudesta
tehtäväni on suojella, en pysty... lopettamaan.

Sori olen tappokone tulevaisuudesta
tule kanssani jos haluat elää.



(alt kertosäe)
Olen sika ajoin testin
olen sika minä ajoin testin
olen pahoillani sika että oon
olen pahoillani minä olen sika
sinun täytyy ymmärtää
minä olen possu.

Kristallikaupungit

Mars on hiekkaerämaa
missä hiekkamyrskyt kaivertavat kuvia kallioihin
kun saavumme kiertoradalle
tutkimme karttoja ja diagrammeja
ennen kuin laskeudumme kaasukehään.

Työläiset odottavat altaiden luona
jotkut koneista ovat sormen kokoisia
pieniä poloisia automaatteja
hän ottaa yhden käteensä
heittää sen toisten joukkoon.

Lennämme tasangon yli ja pudotamme lastin
koneita sataa hiekkaan kuin lumihiutaleita
ne kaivautuvat sisään kuin sulaisivat
etsivät syvältä ytimestä metallia
ryhtyvät rakentamaan kristallikaupunkeja.

Ensimmäisenä päivänä maassa näkyy pieniä versoja
toisena tasangolle nousee maakumpuja
kahdentena päivänä puolivalmiita runkoja
liikumme rakenteiden väleissä suojapuvuissa
tarkkailemme tulevien kotien kasvua.

Neljäntenäkymmenentenäneljäntenä päivänä
tasanko on täynnä puolivalmiita rakennuksia
tarkastajat astuvat sisään ovesta
nyökkäävät toisilleen, riisuvat kypäränsä
ottavat mukilliset juotavaa automaatista.

Kovin kätevää, ei kovin kallista
kolmannen kuun noustessa kaupungit ovat valmiina
tasangolla kohoaa kilometrien korkuisia torneja
nyt asukkaat kantavat asuntoihinsa huonekaluja
nyt koneet rakentavat jääveistoksia.

Anna kun näytän sinulle runoni

Anna kun näytän sinulle runoni
minun runoni, anna kun näytän sen sinulle
tein sinulle runon, mutta luin sen jo
olen vakava kissa, tämä on vakava runo
terve, päivitin juuri runoasi.

Kissa ei ole suosiollisesti vaikuttunut
näen mitä teit siinä
sanoin että runo, en pingviini
oliko se sininen, oliko se punainen
joskus en enää muista ja se pelottaa minua.


(Mursuämpärisaagan jatko-osa)

Monien osien olento

Matkalla sinne kuljin läpi
metsän piiskaaman syksyn
ja kohtasin outoja olentoja
jotka paljastuivat lähemmin
tutkiessa yhdeksi ja samaksi.

Lisäännyimme sisäänpäin
jälkeläiset kasvoivat kehossamme
ottivat meidän paikkamme
korvaten lihaksen lihaksella
kuin vaatteita ylleen pukien.

Tämä on meidän kätemme ja hampaamme
tämä on silmämme ja kielemme
tämä on tukikohta
elämän kehto ja kierto.

Matkasimme sinne yhdessä
koko auringon lävistämän metsän
ja jokainen kohtaamani olento
oli yksi, sama ja monta
vain yksi vieras olento.