Tuota polkua en ole ennen kävellyt
enkä koskaan kävele ellen tee sitä nyt
tie näyttää niin tavalliselta
tuo katu liian kutsuvalta
eläin kulkee itselleen uuden reviirin
voi sen nähdä niinkin
otan silti riskin.
Näin lujaa en ole ennen juossut
enkä koskaan juokse ellen tee sitä nyt
kullankeltaiselta niityltä kupu kohoaa
myöhemmin ohi menee terästie
mihin tahansa polku johtaa
puiden alle tunneliin
sieltä valo hohtaa.
Puut ottavat toisiaan kädestä
kasvavat polun yli katoksi
näen lehtien peittämän ruohon, näen sen nyt
näen putoavan ensimmäisen
lumihiutaleiden sarjan
kuuletko tätä äänettömyyttä?
me tässä, minä ja metsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti