Johdan vallankumousta pienestä huoneestani.
Rangaistukseni on voitto, aika on puolellani.
Ensi viikolla taidan tappaa itseni.
Oksennan ateriat, pidän ne varpaillaan,
näytän niille, että olen vaarallinen,
liian vaarallinen pidettäväksi piilossa.
Ulkona orjat sytyttävät itsensä palamaan
ja juoksevat pelloille, hiipivät makuuhuoneisiin,
kun minä kasvatan partaa, kirjoitan seiniin.
Johdan vallankumousta pienestä huoneestani.
Aamu syntyy illaksi, tämä on viimeinen taloni.
Tämä jää viimeiseksi vuosijuhlaksi.
Nääntyessäni nälkään, kieltäytyessäni univormusta,
minusta tulee vaarallisempi kuin osaatte kuvitella.
Se on miekka, johon voisi hukkua, tai kynä.
Kuolemaani kostetaan seuraavassa sukupolvessa,
tällaisesta sankariteosta ei koskaan vaieta.
Vuoret hehkuvat öisin, murran hitaasti kahleeni.
Pidän kiinni suustani, etten nielaisisi huonetta.
Käyttäkää kuolemaani, teen siitä elämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti