Toiveideni toteutumista odotellessa
ajattelin elämää ja maailmankaikkeutta
mutta sitten minua alkoi kalvaa epäilys:
ajattelinko niitä oikealla tavalla?
ajattelin kaikkia maailman asioita
leikkasin kaikkea samalla veitsellä
mutta ei tämä ihmettelemällä selviä
koska mikään ei ole sitä miltä näyttää, ei läheskään
asiat ovat todella toisin, ja jos siitä ei pidä
ei ole ajatellut asiaa loppuun asti.
Sinunkin olisi pitänyt ajatella
mutta halusit juosta mieluummin
olet viimeinen villi intiaani, elät valloittajien keskellä
syöt kumia ja kävelet, etkä muuta tee
katsot kaikkea etkä yhtään välitä
kirjoitat erilaisista ruohoista
kirjoitat valenimillä, keksit aina uuden
aina vain lisää valenimiä, kaikki pelkkää valhetta
olet sellainen, että ryömit veitsi suussa kun jalat ammutaan alta
mutta jos et saisi valita, tekisit kaiken uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti