Minulla oli mielikuvitusystävä nimeltä Kettu.
Sillä oli oranssi turkki ja häntä kuin nuohoojan harja.
Se pelkäsi naapurin koiraa, mutta tykkäsi piirretyistä.
Kerran se tuli mukaan kouluun ja nukkui pulpetin alla.
Ruokatunnilla pudottelin sille kaikki parsakaalit joista en pitänyt.
Kaverit pitivät vähän tyhmänä,
kun leikin vielä näin isona näkymättömien kavereiden kanssa.
Seuraavana päivänä Kettu jäi auton alle.
Niin se vaan kaikki kuolee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti