15.10.04

Kaikki tunnistivat hänet

Hän on aina paikalla, hän on tuttavallinen.
Hän ei osaa sanoa mistä kenkä puristaa.
Hän katsoo suoraan silmiin, hänellä on paljon vaatteita.
Hänestä ei koskaan tiedä, hänen shekillään ei ole katetta.
Hän nukkuu asennossa, johon sairauskohtauksen saaneet laitetaan makaamaan.
Hän istuu asennossa, jossa käsiraudat laitetaan pidätetyille.
Hän yrittää ostaa syvyyttä elämään.
Hän pitää kädet taskussa, hänen koko päivänsä kuluu tapaamisiin.
Hänellä ei ole kuolinsyytä, hän ei pelota.
Hän uskoo eiliseen, hän kanssani vaihtaa sanasen.
Hän ei seuraa maisemaa, hän hommailee vaan omiaan.
Hän tulee meille, tutkii kaikki laatikot ja kaapit.
Hän on menossa mukana, hän on kiipelissä.
Hän pudottaa pommin ja pakenee, hän ei välitä seurauksista.
Hän lukee saadakseen selville mitä kukin meinaa, hän ajattelee kielellään.
Hän raapii mattoa, hän yrittää selittää selittämättömiä ilmiöitä.
Hän kävi suihkussa ja ihan alasti! Hän söi kuollutta eläintä!
Hän lähetti viestin jossa pyysi anteeksi viestin lähettämistä.
Hän ei kaipaa haastetta, hän syö vain juustoraastetta.
Hän haluaa asiat yksinkertaistettuina, sushi-pihvit hyvin paistettuina.
Hän tietää mitä sanoa, jotta häneen luotettaisiin.
Hän on seisonut kerran vesisateessa ja alkanut valittamaan kun kastuu.
Hänen olemassaolonsa ei vakuuta, hän on yhtä kuuluisa kuin katunsa.
Hän on täydellinen, hänen täytyy olla yksinäinen.

Ei kommentteja: