Jos unet ovat rakennuksia, kotini on linnani kellarissa.
Istun valoisimman huoneen pimeimmässä nurkassa
vahvimman puun heikoimmalla oksalla.
Etsin itseäni sieltä missä ei ole muita, niin yleensä tehdään
ihan kuin itsensä pystyisi löytämään.
Uhrasin kaiken enkä saanut mitään,
mutta ei se mitään. Minulle riittää että väsyttää.
Kun kaaduin, ei käynyt mitenkään.
Olin tyhjässä huoneessa.
Elämä on tässä lakaistessani luolaa.
Parasta elämässä: kuunnella jään sulamista
juoda vettä kun janottaa, raapia kun kutittaa
muistaa yhtäkkiä olevansa vielä elossa
ottaa lomaa laatuvaatimuksista.
Etpä paljon tahdo, vain olla jonkun kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti